The Wind Through the Keyhole (Stephen King, 333s., 2012)

The Wind Through the Keyhole kuuluu Stephen Kingin Musta torni -sarjaan esipuheensa mukaan johonkin neljännen ja viidennen kirjan välimaastoon. Koska teos on kirjoitettu sarjan valmistumisen jälkeen, joudutaan alkuun selittelemään hiukan taustoja, mutta muuten tarina on täysin irrallinen Musta torni -sarjan juonesta. Tarinassa tutut revolverisankarit joutuvat myrskyn pidättelemiksi matkallaan ja rajuilman riehuessa ulkona, päätyvät he kertomaan tarinoita menneistä ajoista. Roland kertoo omasta nuoruudestaan ja myrskyyn liittyvästä tarinasta, joka hänelle on nuorena kerrottu. Tarinassa kiteytyy pienessä mitassa koko sarjan rakenne. Pieni Tim-poika joutuu selvittämään isänsä kuolemaa ja uutta ahdistavaa tilannetta, johon kuolema on hänet ja äitinsä asettanut. Matka, magia ja arvoitukset ovat Timin tiellä hänen etsiessään ratkaisuja ja kasvaessa lyhyessä ajassa henkisesti aikuisemmaksi kuin 11-vuotiaan pojan soisi joutuvan kasvamaankaan.

Sisäkkäinen kerronta on hiukan keinotekoisen oloinen ratkaisu, mutta tulee toisaalta perustelluksi tarinan mittaan ja kuuluu Mustan tornin tyyliin. Kertojan ääni ei pahemmin muutu, vaikka sisintä tarinaa kertoo nuori Roland, mutta tämä lienee perusteltavissa sillä, että tarinan nykyhetkessä puhuja on aikuinen Roland. Kerroksisuutta tulee välillä ajatelleeksi jo senkin takia, miten paljon yhtäläisyyksiä tarnoilla on ja itseasiassa kyseessä on ennemminkin sisäkkäiset novellit kuin yksittäinen romaani. Kahta sisäkkäistä novellia ympäröi kehystarina, joka liittyy väljästi Susannahin, Edin, Jaken, Rolandin ja Oyn tarinaan, mutta sisältää melko vähän juonellista materiaalia. Keskiössä ovat Timin seikkailut synkässä metsässä mystisen verottajan perässä ja väliin sopii hyvin nuoren Rolandin ja Jamien tehtävä Debariaa terrorisoivan petomiehen kiinnisaamisessa.

Tarinat ovat melko yksinkertaisia, mutta mukaansavetäviä. Totuttuun tapaan King tarjoilee jännitystä, kauhua, taianomaisuutta ja kehityskertomuksia tasaisen itsevarmasti ja hillitysti. Muun sarjan lukemisesta oli hyötyä, mutta en itsekään muista Mustan tornin juonesta yksityiskohtia, joten uskon uudenkin lukijan pärjäävän. Kieli lipsuu paikoittain liiankin helppoihin sanavalintoihin, jotka vähän rikkovat tarinan kulkua. King ei kuitenkaan liene tunnettu niinkään kielestään kuin kerronnastaan. Toisaalta myös kerronta lähtee melko hitaasti liikkeelle, mikä johtunee sisäkkäisestä rakenteesta: kirjan alkupuolella olin vielä antamassa melko kriittistä palautetta,  mutta tarinan edetessä pääsin vauhtiin mukaan ja pitkästä aikaa en ollut pettynyt muuten lupaavan kirjan lopetukseen. 

Pienistä nipotuksista huolimatta tarinaa oli miellyttävä lukea. Kyseessä on varsinainen aikuisten satu. Lukijana ei väliin ole varma, onko kyse nuorten, aikuisten vai jopa lasten tarinasta. Hiukan sensuroimalla teos olisi käytettävissä pienemmillekin – erityisesti Timin tarina – mutta varsinkin nuoren Rolandin tarinassa on sen verran paljon verta, seksiä ja viinaa, etten sitä ehkä nuorimmille lapsille suosittelisi. Teos oli miellyttävä ja nopea lukea. Se ei ollut liian haastava vaan tarjoili herkullista mystiikkaa ja helppoja palapelejä muuten raskaaseen marraskuun arkeen.