Diplomaattinen selkkaus (Tuomas Saloranta, 146s., 2013)

                                                 

Diplomaattinen selkkaus kertoo hyvin epädiplomaattisen soturikansan edustajan, Zargyn Tronnikin pyrkimyksistä käydä poliittista neuvottelua äärimmäistä rauhaa rakastavan kansan hallituksen kanssa. Outoon kulttuuriympäristöön joutunut Zargyn rynnii ensin paikalle uskoen omiin keinoihinsa ja asian painavuuteen, mutta joutuu nöyrtymään ja ymmärtää lopulta toiseen kulttuuriin tutustumisen arvon tällaisissa neuvotteluissa. Eritysesti kyseisen Dronillan siirtokunnan seksuaalinen ilmapiiri on Zargynille kiusallinen, eikä kulttuurisilta törmäämisiltä vältytä missään yhteydessä, kun Zargyniä kierrätetään juhlista, tapaamisista ja paikallisilta nähtävyyksiltä toiselle.

Tarina on hyvin perinteistä scifi-fantasiaa rahvaanomaisella ja spekulatiivisella asenteella höystettynä. Kerronta sinänsä on hyvää ja kiinteää, joskin yllätyksetöntä ja kieli on kovin latteaa – kuten tarina ja hahmotkin. Toimintaa riittää ja tarina nojaa pitkälti juonen vetävyyteen hahmojen pysyessä yksinkertaisina tyyppeinä alusta loppuun. Jonkinlaista kehitystä hahmoissa tapahtuu, mutta se on hyvin suoraviivaista ja yllätyksetöntä. Haastavinta lukukokemuksessa lieni olla pyörittelemättä silmiään typerille vitseille, joita viljellään ahkeraan: välillä ronskin ja murteella puhuvan Zargynin suulla, välillä kertojan toimesta. Huumori oli pääasiassa tylsän perinteistä sovinistista sotahuumoria ja vaikka dronillalaisten on mahdollista vaihtaa sukupuoltaan halutessaan, ovat pääosaan pääsevät hahmot lopulta hyvinkin kliseisesti sukupuolittuneita.

Tarinan lisäksi Diplomaattinen selkkaus on ainakin ottavinaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, kuten seksuaalisuusnormeihin, kulttuurisiin eroihin, pasifismiin ja sodan käyntiin. Teemat ovat toki tärkeitä, mutta minun huumorintajuuni teos ei osunut ja esiin otetut asiat ovat itselleni sen verran tuttuja, että paljoakaan uutta ei tällä teoksella ole tarjota. Sinänsä oli mielenkiintoista lukea Salorannalta todella erilaista kehitelmää, kuin mitä aiemmin arvioimani Juuri sellainen yö oli. On myös mainittava, että kirjan takakanteen valitut lainaukset ovat miellyttävän rehellisiä: kyse ei ole pelkästä hehkutuksesta vaan joukkoon on mahtunut myös hiukan kriittisempää palautetta. Nautin myös erityisesti Salorannan kuvauksesta tarinansa maailman kehittelystä ala-asteelta lähtien. Tällaiset jälkisanamaiset metakerronnat kirjan kirjoittamisesta ovat erityisesti hyvä lisä perinteiseen romaaniformattiin.

Kuten Saloranta itse minulle totesi, tällaiset teokset lienevät pääosin tietyn genren lukijoille, jotka saattavat löytää suosikkinsa nimenomaan kriittisiä arvioita lukiessaan. Uskon, että Diplomaattinen selkkaus saattaa miellyttää erityisesti pari-kolmekymppisiä scifiparodian ystäviä. Ei liene pahitteeksi, jos lukija on mies ja pitää sotajutuista. Erityisesti jos nauttii junttimaisen sankarin johtamista plasmakanuunaverilöylyistä, lienee oikeilla vesillä jos tähän tarttuu. Yksinkertaisuutta ja helppoutta lukukokemuksesta etsivät voisivat pitää tästä pienestä välipalasta. Jos puolestaan haluaa kirjallisuuden haastavan itseään älyllisesti tai esteettisesti, ei Diplomaattinen selkkaus ole oikea valinta.