Salla Simukalla on
jo yli kymmenen vuoden kokemus nuorten kirjoista ja se näkyy
määrätietoisesta kirjoitusotteesta.
Punainen kuin veri
aloittaa Lumikki Anderssonista kertovan jännitystrilogian. Lumikki
on taidelukiolainen tyttö, joka on joutunut kokemaan elämässään
enemmän kuin useimmat ikäisensä. Hän on oppinut kulkemaan
huomaamattomasti ja huomaamaan pienimmätkin uhat ympäristössä.
Tästä on tytölle hyötyä, kun hän joutuu keskelle uusia kauhuja
ja selvittämään veristen seteleiden arvoitusta. Tähän asti
Lumikki on pyrkinyt sekaantumaan muiden asioihin mahdollisimman
vähän, mutta rikollisliigan puuhat tunkeutuvat hänen elämänsä
rauhaan, eikä tytölle jää vaihtoehtoja.
Punainen kuin veri
on vauhdikas ja hyvin aikaan sidoksissa oleva nuorten dekkariromaani,
jossa eletään tamperelaisten nuorten elämää kuvaten sitä
monelta tasolta koulukiusaamisesta rikkaiden nuorten
huumekokeiluihin. Näkökulma on vahvasti Lumikin, joka on
luonteeltaan selviytyjä ja tottunut epäilemään kaikkia. Siksi hän
katsoo muita taidelukiolaisia ulkopuolelta luokitellen heitä
lokeroihin, joihin ei itse suostu asettumaan. Asetelma on uskottava,
vaikka hahmot ovatkin melko yksiulotteisia. Vain Lumikki ja rikas
tyttö Elise tuntuvat kasvavan hahmoina, kun muut jäävät lähinnä
tyypitellyiksi ja litteiksi sivuhahmoiksi. Tämä tosin on
dekkarityyppiselle kirjallisuudelle melko tavanomaista, joten se
annettakoon anteeksi.
Lumikki-tarinaan ja
muihin klassikoihin sekä nykykirjallisuuden kertomuksiin viitataan
runsaasti läpi koko tarinan. Ne luovat syvyyttä viihteelliseen
dekkarikerrontaan, joka kulkee muuten vauhdikkaasti, mutta notkahtaa
välillä Lumikin ajatuksia kuvattaessa kesken toiminnallisen
kohtauksen – tämä hidastaa kerronnan tahtia jonkin verran. Myös
ylenmääräinen Lumikin monipuolisten harhautus- ja jäljitystaitojen
kuvailu tekee tarinasta turhankin tasaista, koska pienistä
virheistään huolimatta hän on sittenkin melkolailla Sherlock
Holmesin tapainen voittamaton monilahjakkuus, vaikkei itseään
sellaiseksi myönnäkään.
Kokonaisuutena
tarina on viihdyttävä ja hyvää delkarikerrontaa. Simukan taito
nuortenkirjailijana on ilmeinen ja hän osaa kuljettaa lukijaansa
juonen käänteestä toiseen. Lumikkitarinan lainaaminen ripauksen
myyttisyyttä muuten realistiseen tamperelaisnuorten elämään.
Lumikki on hyvin sympaattinen hahmo, vaikka täydellisyyttä
tavoitteleekin ja lukukokemuksena Punainen kuin veri on kepeä, mutta
viihdyttävä ja vauhdikas aloitus lupaavalle nuorten trilogialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti