Tummempaa tuolla puolen (Kaj Korkea-aho, 437s., 2012)

Arvio Aavetaajuus-podcastin viidenteen lähetykseen. http://aavetaajuus.tajunta.net

Kaj Korkea-Ahon toinen romaani Tummempaa tuolla puolen kertoo kesäisen tarinan aikuisiksi kasvaneista Gränbyn pojista, jotka palaavat kotiseudulleen yhteisen surun kutsumina: heidän rakas ystävänsä on kuollut. Kotiseudulla alkaa tapahtua muutakin kuin vilppiä juoksukilpailussa, kun pelottava Raamt-olento tuo pimeyden kesäiseen kylään. Samalla, kun yksi kaveruksista valmistautuu omiin häihinsä, taistelee toinen itsetunto- ja änkytysongelmiensa kanssa. Kolmannella on uskon kriisi ja neljäs kärsii tyttöystävänsä jättämästä ahdistavasta perinnöstä. Raamt ilmestyy kaikille vuorollaan ja epäuskoisen pelon vallassa miehet ryhtyvät kukin tahoillaan selvittämään kummitusolennon mysteeriä ja oman elämänsä ongelmia koettaen hakea tukea vanhoista ystävyyssuhteista.

Nuoruuden ympäristöt herättävät miehissä monenlaisia tunteita. Paluu kotiin ei ole lainkaan kivuton.

Kaiken kaikkiaan teos käsittelee monenlaisia erilaisia nykypäivän nuorten mielen ongelmia sisältäen ripauksen yliluonnollista kauhua. Häivähdys tuonpuoleista on kuvattu voimakkaasti muun ihmissuhde- ja mielenterveyskerronnan lomassa, jolloin sen vaikutus ikään kuin korostuu. Raamt on mysteeri loppuun saakka. Aiheuttamistaan kauhistuttavista kohtaamisista huolimatta hahmot epäilevät olennon olemassaoloa ja omia aistejaan, kunnes Raamtin synkät salaisuudet on pakko kohdata. Teksti on miellyttävän luettavaa ja vaikka alkuperäinen kieli on ollut ruotsi, käännös on todella onnistunut huolimatta ajoittaisista ruotsista suoraan käännetyistä sanonnoista ja kielileikeistä, jotka ovat hiukan omituisia suomenkieliseen korvaan, mutta toimivat kontekstissa tyydyttävästi. Myös lausuntaa ja muita termejä joudutaan välillä selittämään kielen vaihdoksen takia, mutta muuten tarina toimii hyvin myös suomenkielellä.

Suosittelen Tummempaa tuolla puolen luettavaksi kevyttä psykologista kauhua etsiville. Raja tämän ja tuonpuolisen maailman välillä on häilyvä – niin todellisuudessa kuin tässä kirjassakin.

Annan teokselle 4/5 pentaakkelia.

------

Synkkyydestä antaisin ehkä vähemmän kuin nelosen, koska kauhu oli todella hienovaraista ja tämä oli muussa mielessä miellyttävä kokemus kuin missään kauhu- tmv. genressä. Tykkäsin siitä, miten tosiaan yliluonnolliselta vaikuttava ilmiö selitettiin muilla tavoin kuin yliluonnollisesti muuttamatta sitä mitenkään normaaliksi ilmiöksi. En saata kertoa enempää, jotten spoilaa liikaa ;)