Cult24:n julkaisema arvio:
KIRJA-ARVIO. Annikki Nissinen selvittää murhan on tänä vuonna julkaistu Tiina Forsmanin esikoisteos. Kirja kertoo supermarketin kalatiskillä työskentelevästä Annikki Nissisestä, joka sattuu löytämään sauvakävelyllään ruumiin ja ryhtyy televisiosta saamiensa oppien mukaan selvittämään ruumiin karua tarinaa. Avukseen Annikki saa samassa firmassa kuolleen miehen kanssa siivoojana työskentelevän alkujaan inkeriläisen Helmi Orlovan, joka ei haluaisi olla missään tekemisissä jupakan kanssa vaan vain elää rauhassa omaa elämäänsä. Annikin kannustamana Helmi kuitenkin taipuu selvittämään Yhteisen Hyvän Säätiön toimia tarkemmin. Hiljalleen Säätiön puhtoinen julkisivu rapistuukin paljastuvien salaisuuksien tieltä, joista autosta löytynyt ruumis tuntuu pienimmältä.
Kirjan kansi hämää lukijaa, sillä siitä tulee mieleen lähinnä nuorten romaani. Toisaalta tarinan tyyli on kieltämättä hiukan lapsenomainen ja eritoten Annikki Nissinen on melko yksinkertainen hahmo. Nissisen vilkas mielikuvitus edistää tutkimuksia lähinnä juorujen tasolla ”kotikatsomossa”. Erilaiset pohdinnat jäävät kuitenkin todellisuuden varjoon ja varsinaisen murhamysteerin selvittämisessä Helmillä on tosiasiassa suurin rooli. Annikki toimii vain ärsykkeenä, joka saa Helmin selvittämään asioita ja löytämään lisää johtolankoja, jotka hän lopulta paljastaa poliisille, kun omatunto alkaa painaa. Annikki seuraa murhan selvitystä lehtijuttujen kautta ja keksien erilaisia mahdollisia juonikuvioita, joita testaa Helmiin, kunnes Helmi murtuu kertomaan kaiken Säätiössä näkemänsä. Hahmoista Helmi onkin kaikista moniulotteisin ja hän jopa selkeästi kehittyy henkilöhahmona kirjan aikana toisin kuin Annikki, joka loppua kohden tuntuu palaavan takaisin lähtökuoppiinsa.
Teos ei ollut varsinaisesti dekkari, eikä murhan selviäminen oikeastaan ollut edes mielenkiintoista – eihän sitä edes selvitetty lukijalle kunnolla. Mielenkiintoisempaa oli inkeriläisen maahanmuuttajan näkemys suomalaisesta työelämästä, joka tosin kirjassa oli kuvattu äärimmilleen kärjistäen. Kerronnan kepeys ja hahmojen värikkyys auttoi teoksen luvussa, mutta varsinkin loppu tuntui hiukan hajoavan juonen tiivistymisen sijaan. Kertojan alentuva asenne hahmoja kohtaan ärsyttää pidemmän päälle, sillä lukijalle ei jää kertojaäänen kärkkäältä kommentoinnilta aina kylliksi tilaa tehdä omia tulkintojaan. Helmin tuntemuksiin on helppo samastua, mutta itse tarina tuntui jäävän hahmojen persoonien painottamisen varjoon.
Arvio: 3/5
Essi Mäkelä / Cult24
Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan (Karisto), 286 sivua.
----
Tästä tuli nyt vähän kriittisempi arvio, kun mitä 3/5 ehkä antaa ymmärtää. Olihan se ihan hauskaa luettavaa kuitenkin. Vähän ehkä liikaa hahmoja, kun kertojankin ääni oli niin voimakkaan kommentoiva, mutta lopulta kuitenkin suht sujuvaa tarinankerrontaa ja kyllä se lapsekkuus sopi kuitenkin tähän omaan maailmaansa, mihin juttu oli asetettu.
Oli taas sinänsä hankala arvioitava, koska olin keskustellut kirjottajan kanssa tästä työstä jonkun verran ja tiesin muutamia juttuja sen taustoista. Oli hyvä kokeilla arvioida kirja ihmiseltä, jonka tuntee, mutten ehkä ihan heti tee niin uudestaan ;) Sitä melkein toivoo, että joku antaisi mullekin vähän satikutia sanomisistani ja kirjotuksistani, kun olen aina niin kriittinen kaikkea kirjoitettua kohtaan nykyään. Tai vähän liikaakin tulee luettua asioita sillä silmällä, että onko tämä nyt hyvä ja miksi on tai miksi ei.
Piakkoin muuten luvassa arvio Foucaultin heilurista, joka siis ei ole cult24:ssä julkaistu! Sitä pitää kyllä sulatella hetki, mutta se ei ainakaan ole mihinkään muuhun julkaisumuottiin asetettu, kun tasan tätä blogia varten ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti