tiistai 3. heinäkuuta 2012

Hunajaa ja tomua (Daniyal Mueenuddin, 299s., suom.2012)


Cult24.fi:n julkaisema arvio:

KIRJA-ARVIO. Daniyal Mueenuddinin Hunajaa ja tomua on yksi niistä kirjoista, joita on vaikea laskea kädestään. Kirja koostuu novelleista, joissa yhteisenä tekijänä on rikas maanomistaja K. K. Harouni ja tämän maat sekä suku. Novelleissa Punjabissa ja New Yorkissa elänyt Mueenuddin kertoo pakistanilaisista ihmisistä. He työskentelevät K. K. Harounin tiluksilla rakastuvat, juonittelevat ja kuolevat. Maatilan pumpunhoitaja saa juoniteltua itselleen moottoripyörän, joka on hänelle suuri statussymboli. Koditon vaeltaja saa pystyttää oman kannettavan hökkelinsä Harounin kodin läheisyyteen töitä tehdäkseen ja tienaa palvelustyöllään yhtäkkiä enemmän kuin koskaan. Nousukasperheiden nuoret juhlivat itsensä tärviölle, rakastuvat ja asettuvat aloilleen. Rikkaat pettyvät elämään ja köyhät tyytyvät vähään, kunnes kuolevat pois. Koko ihmisluokkien kirjo tulee kuvatuksi ja samalla eriarvoisten ihmisten välinen seurustelu pakistanilaisittain elävöityy. Parasta kirjassa onkin tunne samastumisesta, jonka jokainen novelli herättää, vaikka ei ikinä Pakistanissa olisi käynytkään. Myös länsimaalaisia vilahtaa parissa novellissa, jolloin kontrasti pakistanilaisiin korostuu, mutta parhaat novellit ovat köyhemmistä pakistanilaisista Harounin tiluksilla.
Kerronnan tyyli on onnistuttu luomaan suomenkieliseen käännökseen erinomaisen tunnelmallisesti. Kieli on soljuvan pehmeää, kuin sulaa hunajaa ja juuri siksi on vaikea lopettaa lukemista kesken kaiken. Kun yksi novelli loppuu, on suuri houkutus jatkaa seuraavaan. Ihmiselämä näyttäytyy tarinoissa juuri niin merkityksellisenä ja merkityksettömänä, kuin se usein itsestä tuntuu: toisinaan toivo pilkistää ja toisinaan kaikki on turhaa. Elämässä oma napa on se kaikista tärkein ja lopulta me kaikki kuolemme pois ilman, että maailman meno sen kummemmin muuttuu. Mitä vähäpätöisempi ihminen, sitä vähemmän merkitystä kuolemalla tai tunteilla on. Vasta rikkaan ja kunnioitetun isännän, K. K. Harounin, kuolema herättää suurempia tunteita niin sukulaisissa kuin palveluskunnassakin.
Novellien yhtenäinen tyyli, elävä kerronta ja soljuva kieli saivat teoksen tuntumaan yhdeltä kokonaisuudelta. Vain jotkin piipahdukset länsimaiseen ympäristöön rikkoivat muuten niin yhtenäistä pakistanilaista maailmaa. Kun kerronta poikkesi Pariisiin, lukija halusi palata mahdollisimman pian takaisin Pakistaniin – kuten hahmot itsekin usein haaveilivat. Henkilöhahmot olivat värikkäitä ja eloisia luokka-arvosta riippumatta, vaikka novellimuodosta johtuen heistä paljastui vähemmän puolia kuin kokonainen romaani olisi kyennyt tarjoamaan. Toisaalta lyhyet kertomukset eri näkökulmista tekivät teoksesta kyllin monipuolisen ja nautittavan lukukokemuksen. Lukeminen olisi saattanut pidemmän päälle olla uuvuttavampaa, jos kyseessä olisi ollut pidempi yhtenäinen tarina. Teokseen sopii uppoutua erityisesti rauhallisena kesäiltapäivänä. Suosittelen kokeilemaan myös muita vuoden- ja päivän aikoja.

Arvio: 5/5

Essi Mäkelä / Cult24
Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua (Avain), 299 sivua.

----

Vihdoin sain antaa vitosen! :) Ulkomaille meni, mutta suomentajalle (Titia Schuurman) erityiskiitokset loistavasta käännöksestä! En tiedä, miltä tämä englanniksi kuulosti, mutta suomeksi teksti silitteli minua kauniisti myötäkarvaan *purrpurr*

Tykkäsin kovasti, vaikka tietysti loppua kohden alun hurmio luonnollisesti laantui. Ja ne länsimaalaisia sisältävät novellit tuntu vähän heikommilta varmaan jo siksikin, että niissä länsimaalaiset oli yhtä kuin amerikkalaisia, jotka ei tuntuneet yhtä värikkäiltä, kun ne pakistanilaiset hahmot. Jopa ne länsimaistuneet rikkaat nuoret pakistanissa oli mielenkiintosempia, kun amerikkalaiset. Olkoon se sitten eksotiikan nälkää tai kirjoittajan heikko kohta, mutta teos oli tosiaan muuten niin upea, ettei pieni tason vaihtelu kahdessa lauseessa paljoa paina ;)





1 kommentti:

  1. Taas yksi mielenkiintoinen kirja siirtyi lukulistalle:)

    VastaaPoista