maanantai 12. syyskuuta 2011

www.goodreads.com

The Man in the High CastleThe Man in the High Castle by Philip K. Dick

My rating: 2 of 5 stars


I've heard Dick's other books are better. I shall have to try. This one wasn't that good...



View all my reviews

Käytin ennen Visual Bookshelf-ohjelmaa, mihin kirjottelin kommenttejakin, mutta sitten ne lopetti. Goodreadsiin en ole vielä kirjottanut mitään, koska tein tämän blogin, niin se tuntui entistä turhemmalta. Tietokirjat merkitsen sinne myös, joten jos niistä haluaa lukea, niin go for it. Tämä blogi on fiktion :)

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Oraakkelin kirja (Philip K. Dick, 1962, 308s.)

Tästä kirjasta en voi kyllä muuta sanoa, kuin että olipa kaamea. Osin se oli suomennoksenkin vika (syyttäkäämme Matti Rosvallia), mutta tässä oli sellaisia juonenkäänteitä ja järkeilyjä ja ajatuksia ja tekoja, jotka sai lähinnä pyörittelemään silmiään ja valittamaan ääneen. Tekstin uskottavuus ja auktoriteetti meni jo siinä, miten kertoja huojuu: välillä minä-muotoon vaihdetaan täysin yllättäen, eikä aina voinut olla varma, onko kyse edes tarkoituksellisesta tempusta tai ajattelun kuvaamisesta vai pelkästä vahingosta. Noin puoleenväliin tätä pystyi lukemaan melko vauhdikkaastikin, mutta loppuun päin silmien pyörittely ja turhautunut "tää on vaan täyttä paskaa" -tunne hidasti muuten suhteellisen nopealukuista etenemistä. En olisi lukenut loppuun, jos kyseessä ei olisi ollut lukupiiriteos.

Kirjan tarinassa on siis kyse maailmasta, jossa natsit ja japanilaiset ovat voittaneet toisen maailmansodan ja jakaneet maailman keskenään - ja osin myös avaruuden (mikä sekin vaikutti täysin turhalta sivujuonteelta, jos ei ajatella natsien kuun pimeän puolen puuhien huumoriarvoa myöhemmissä tieteisjutuissa, kuten Iron Sky, http://www.ironsky.net/). Oraakkeli, eli I Chingin kirja on ahkerassa käytössä, kun kaikki päähenkilöt ennustavat, mitä kannattaa tehdä ja mitä tuleman pitää. Tarinassa on keskiössä myös toinen kirja, joka kertoo maailmasta sellaisena kuin se olisi voinut olla, jos Saksa ja Japani olisivat hävinneet sodan. Kirja on kielletty saksalaisilla alueilla - joten sitä tietysti luetaan ahkerasti. Siitä käydään keskustelua ja annetaan jopa näytteitä sen sisällöstä. En ole vakuuttunut - edes siitä.

Tästä olisi saattanut ehkä saada edes hiukan enemmän irti, jos olisi perehtynyt I Chingiin, mutta tuskin sekään olisi paljoa auttanut. Kun yksi päähenkilöistä täysin yllättäen vain "tajuaa", miten asiat ovat ilman, että siitä edes on pahemmin vihjailtu aiemmin, menee tarinalta viimeinenkin uskottavuus. Korusepiksi ryhtyvien miesten puuhista oppii ehkä yrityksen perustamiseen liittyvistä kommervenkeistä, mutta muuten sekin juonne jää lähinnä turhaksi höpinäksi siitä, miten koruja yritetään myydä ja miten niissä on japanilaisten mielestä tao ja ne ovat arvokkaita muun muassa juuri siksi, etteivät ne ole arvokkaita.

Tarinassa heitellään kummallisia pohdintoja elämästä ja maailmasta ja ties mistä, mutta ne eivät jaksa kiinnostaa, koska niiden ympärille koottu kerrontakaan ei vedä kylliksi, että lukijana jaksaisin kiinnostua tarinan hahmojen ajatuksista. Varsinkin, kun ajatukset ovat useaan otteeseen täysin irrallisia tapahtumista, joihin ne näennäisesti liitetään. Kaikki ylitulkitsevat aivan kaikkea ja lopun ilmeisesti kirjoituksen metatasoja ylittämään pyrkiväksi yllätysratkaisuksi tarkoitettu oivalluskin jää vain sinänsä mielenkiintoiseksi ideaksi, jonka toteutus ei enää edes pissi, vaan potee sappikivistä ja munuaisten vajaatoiminnasta ja tekee kuolemaa - eikä edes kovin hitaasti.

Kuten sanottu tarinaa oli kuitenkin melko helppo ja nopea lukea. Kerronta oli hallussa hän-minä -huojahduksia lukuunottamatta ja hahmotkin olisivat voineet olla jossain määrin uskottavia ja mielenkiintoisia, jos he eivät olisi toimineet ja ajatelleet ajoittain täysin turhia. Välillä kirjan tunnelmasta tuli mieleen tietyllä tapaa Illuminatus! -trilogian (Robert Anton Wilson & Robert Shea) vainoharhainen salaliittoteoriointi, mutta niin ohimennen ja hienovaraisesti, että siitä enempää puhuminen lähinnä raiskaisi Illuminatusta...

Sanoisinko, että idea oli sen verran mielenkiintoinen, että pelkkänä ideana se houkuttaa ihmisiä takuulla lukemaan tätä, mutta tarina itsessään oli niin typerä ja korni, etten todellakaan voi suositella tämän lukemista. Ehkä ainakin sitten englanniksi, jos on ihan pakko, mutta itselleni tuli sellainen olo, että tämä oli enemmän ajan hukkaa kuin edes hyvä näyte siitä, miten ei pidä kirjoittaa. Toisaalta tämä on jo aika vanha kirja - varsinkin tieteiskirjaksi  - ja ehkä se kantoi jonkin syvällisen sanoman piilotettuna kaikkeen siihen I Ching -pölinään, jota minä en tajunnut, mutta sen paras kohta oli loppu. Se, kun huonoa kirjaa ei enää tarvinnut lukea eteenpäin.