tiistai 8. toukokuuta 2012

Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa (Erlend Loe, 203s. suom. 2011)

Cult24:ssä julkaistua:

KIRJA-ARVIO. Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa jatkaa Erlend Loen hulvatonta tyyliä kertoa isoistakin asioista yksinkertaisesti, mutta hauskasti. Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa on kirjoitettu osin näytelmän muotoon ja sen päähenkilö, norjalainen Bror Telemann, on kirjoittajanblokkia kärsivä dramaturgi. Telemannien perhe lähtee Saksaan lomailemaan, jotta perheen isä saisi vähän hengähtää ja ehkä kirjoitettua – tai kuten perheen äiti, Nina, sen näkee, viettämään laatuaikaa yhdessä. Bror ajattelee vain teatteria – ja englantilaista televisiokokki-Nigellaa – eikä huomaa, miten pikkuhiljaa Nina saa tarpeekseen miehensä huomiosta kilpailemisesta.

Teoksessa ilotellaan keski-ikäisten pariskuntien avioliitto-ongelmilla, keski-ikäisten miesten taiteilijakriiseillä ja eritoten keski-ikäisen miehen himolla tavoittamattomaan, kauniiseen – televisiokokkiin. Televisiokokkiin, jonka keskiäikäinen mies haluaa pelastaa juutalaiselta aviomieheltään. Repliikkikerronta nostaa huvittavasti esiin sen, miten pariskunnan eri osapuolet puhuvat aivan eri asioista ja toinen rakentaa kriisiä aiheesta, johon toinen ei edes huomannut sanoneensa mitään.

Lomaa täysillä elävä Bror päästelee höyryjä irtautuakseen kaikista niistä yhteiskunnan rajoista, jotka häntä arkielämässä sitovat muun muassa piikittelemällä vaimonsa Saksa-rakkautta natsikommenteilla ja kasvattamalla vihaa Nigellan mieheen pääosin tämän juutalaisuuden takia. Telemannien perhematkasta tuleekin varsinainen irtiottojen loma, joka repii kulissit rikki vain todistaakseen niiden tarpeellisuuden. Kerronnan lakonisuus tekee pääpiirteittäin melko tavallisesta perhedraamasta hersyvää luettavaa ja tarina kiihtyy lopulta kliimaattiseen Nigellanpelastusmatkaan.

Kokonaisuudessaan teos on helppoa ja huvittavaa lukemista. Aihe ja sen käsittely on kyllin keveää nopeaksi lomalukemiseksi. Alun hersyvän yllättävä huumori ei kuitenkaan jaksa kantaa aivan loppuun asti, mikä saa lopun älyttömät juoneenkäänteet näyttämään melko väsyneiltä. Kyllä tämän parissa kuitenkin muutaman hauskan hetken sai viettää.
Arvio: 3/5

Essi Mäkelä / Cult24

Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa (Johnny Kniga), 203 sivua.


----

Noniin. Arvioni 3/5 kertoo aikalailla kaiken. Ihan hassuhan se oli, muttei esim. Muleumin tai Supernaiivin tasoa ollenkaan. Parhaat jutut tulivat jo periaatteessa ihan ensimmäisillä sivuilla ja sitten vaan lasketeltiin Loen tyylillä hassun hauskasti alamäkeen. Vähän niinkuin olisi mennyt Helsingin Kaupunginteatteriin ja nähnyt "ihan kivan" näytelmän: eipä jäänyt paljoa mieleen, mutta kyllä se vähän nauratti. Jos siis tykkää Loesta, niin ei tämä huonokaan ollut: ainakaan lyhyeeseen kirjaan ei aikaa paljoa tuhraudu. Jos taas vasta haluaa tutustua Loeen, kannattanee aloittaa mieluummin yllämainituilla kirjoilla kuin tällä.