Absintti – Kirottujen Humalatar
on Salakirjojen kaunis kahvipöytäkoru, johon niin mieli kuin silmäkin palaa
ilolla uudestaan ja uudestaan. Teos alkaa lyhyestä absintin historiasta ja jatkuu erilaisin taideproosan ja runouden käännöksin, jotka kaikki ylistävät tai
kiroavat absinttia. Eurooppalaisen kirjallisuuden kaanonista tutut
sanataiteilijat, kuten Charles Baudelaire, Aleister Crowley, Ernest Hemingway, August
Strindberg ja Oscar Wilde kirjoittavat vihreästä maidosta, elämän eliksiiristä
ja rappion kantaäidistä kuin vain boheemit taiteilijat 1800- ja 1900-luvuilla kykenivät.
Pariisin kadut virtaavat vaaleaa vihreää iltapäivän vihreän tunnin aikaan ja
absintin suosio on uhka jopa viiniteollisuudelle. Pieni vihreä kirja on
pullollaan kauniita kuvia absintista ja sen liepeiltä. Lopussa absinttia
tarjoillaan cocktail-ohjeiden lomassa pienin viittauksin juomien syntyyn ja
niitä suosineiden taiteilijoiden juomatapoihin. Jopa kirjailijaesittelyt
huokuvat rappioromantiikkaa ja teos on lähes pakko lukea viiteluetteloa myöten
kannesta kanteen, jottei yksikään kallisarvoinen pisara virtaisi ohi janoisen
suun.
Absintti,
Minä todella jumaloin
sinua.
Juodessani tunnen
Kuin hengittäisin
Sisääni nuoren metsän
sielun
Vihreänä kesäpäivänä.
Ainakin näin absintin ystävänä on vaikea vastustaa kiusausta
tarttua vihreään lasiin samalla, kun Kirottujen
Humalattaren sivuja selailee. Teosta ei kannatakaan ahmia kerralla: kuten
absintti, se on parasta pienin siemauksin ja hitaasti nautittuna.
Proosakäännökset ovat erityisen vahvoja, mutta myös runojen luonne on melko
hyvin säilynyt tekijöiden suomennoksissa. Runouden kääntäminen on aina
haasteellista ja lopputulos on usein lähes oma taideteoksensa. Jotkin
käännökset onnahtavatkin ehkä juuri tästä syystä, mutta kokonaisuudessaan
kokoelma on miellyttävä lukea ja runoihin palaa uudestaan ja uudestaan. Teos ei
ole pelkästään humalan ja absintin ylistystä. Kirjoittajat ovat tästä
jumalaisesta nesteestä montaa mieltä ja kokoelma vakuuttaa monipuolisella
kuvallaan niin sanotusta absinttikirjallisuudesta. Kyse on tärkeästä, vaikkakin
väheksytystä palasesta eurooppalaisen taiteen historiaa. Absintti ei ole mikä
tahansa viina ja muotoseikkoihin kiinnitetäänkin useassa tekstiotteessa suurta
huomiota.
Vesi ei saa olla
haaleaa: Jupiter tuomitsee sen.
Sinä itse, mitä sinä
sanot?
Yhtä hyvin voisi
juoda aasin kusta
Tai peräruisketta.
Toki kirjassa puhutaan kännäämisestä ja horjuvista
absinttiin hurahtaneista juopoista, joista monet ovat kuolleet ennen aikojaan
tai oman käden kautta, mutta usein horjuvat mielet ovat hauraita ilman
päihteitäkin ja teos kannustaa ennemminkin älylliseen ja aistiliseen nautintoon
kuin ylenpalttiseen örveltämiseen. Oscar Wilden kuuluisat annosteluohjeet – ja
absintin korkea hinta erityisesti suomalaisilla markkinoilla – tukenevat
maltillista ja hienostunutta maistelua:
Ensimmäisen lasillisen jälkeen
näet asiat kuten toivoisit niiden olevan. Toisen lasillisen jälkeen näet asiat
kuten ne eivät ole. Lopulta näet asiat kuten ne todella ovat, ja se on
kauheinta maailmassa.
Kuka tahansa absinttia joskus ”vähän liikaa” nauttinut
pystynee samastumaan siihen tunteeseen, mikä seuraa, kun yön hämärien tuntien
jännittävät seikkailut kiteytyvät lyhyisiin ja ohuisiin muistikuviin seuraavana
aamuna. On myös hauska lukea tuttujen taiteilijoiden kertomuksia eeppisistä
kännitoilailuistaan. Se, jos mikä, on oma kansanperinteen ja kulttuurin
alalajinsa. Tämä kirja antaa tilaisuuden nauttia vihreän keijun taiteellisista
hetkistä ilman seuraavan päivän katumusharjoituksia.
Vedin kännit absintilla viime
yönä ja tein puukkotemppuja. Onnistuin hyvin heittämään veitsen alakautta
pianoon.
Keijut, jumalaiset naiset, jumalattaret ja jumalat vilisevät
tämän kaunottaren sivuilla ja humalattaren nauttijoiden sieluissa. Houkutus,
nautinto, lankeemus ja kärsimys kohtaavat yhdessä kauniissa samean
nestemäisessä jalokivessä. Absintti –
Kirottujen Humalatar sopii erityisesti boheemista taiteilijaelämästä
nauttiville, absintin ja muun korkeakulttuurin ystäville: heille, jotka eivät
pelkää myöntää, että romanttisen ja henkevän runouden maailma kukoistaa yhtäläillä
ruumiillisista iloista kuin henkisestä kärsimyksestäkin: on tekopyhää väittää
mitään muuta ja sokeutta sulkea silmänsä historian vihreiltä sivuilta.
Väliäkö sillä, oi
kirottujen turva,
Että olet paratiisi
turha
Jos kuitenkin täytät
haluni.
Ja jos, ennen kuin
astun läpi portista,
Autat minua sietämään
elämää
Totuttamalla minut
kuolemaan.
