Diplomaattinen selkkaus
kertoo hyvin epädiplomaattisen soturikansan edustajan, Zargyn
Tronnikin pyrkimyksistä käydä poliittista neuvottelua äärimmäistä
rauhaa rakastavan kansan hallituksen kanssa. Outoon
kulttuuriympäristöön joutunut Zargyn rynnii ensin paikalle uskoen
omiin keinoihinsa ja asian painavuuteen, mutta joutuu nöyrtymään
ja ymmärtää lopulta toiseen kulttuuriin tutustumisen arvon
tällaisissa neuvotteluissa. Eritysesti kyseisen Dronillan
siirtokunnan seksuaalinen ilmapiiri on Zargynille kiusallinen, eikä
kulttuurisilta törmäämisiltä vältytä missään yhteydessä, kun
Zargyniä kierrätetään juhlista, tapaamisista ja paikallisilta
nähtävyyksiltä toiselle.
Tarina on hyvin
perinteistä scifi-fantasiaa rahvaanomaisella ja spekulatiivisella
asenteella höystettynä. Kerronta sinänsä on hyvää ja kiinteää,
joskin yllätyksetöntä ja kieli on kovin latteaa – kuten tarina
ja hahmotkin. Toimintaa riittää ja tarina nojaa pitkälti juonen
vetävyyteen hahmojen pysyessä yksinkertaisina tyyppeinä alusta
loppuun. Jonkinlaista kehitystä hahmoissa tapahtuu, mutta se on
hyvin suoraviivaista ja yllätyksetöntä. Haastavinta
lukukokemuksessa lieni olla pyörittelemättä silmiään typerille
vitseille, joita viljellään ahkeraan: välillä ronskin ja
murteella puhuvan Zargynin suulla, välillä kertojan toimesta.
Huumori oli pääasiassa tylsän perinteistä sovinistista
sotahuumoria ja vaikka dronillalaisten on mahdollista vaihtaa
sukupuoltaan halutessaan, ovat pääosaan pääsevät hahmot lopulta
hyvinkin kliseisesti sukupuolittuneita.
Tarinan lisäksi
Diplomaattinen selkkaus on ainakin ottavinaan kantaa
yhteiskunnallisiin asioihin, kuten seksuaalisuusnormeihin,
kulttuurisiin eroihin, pasifismiin ja sodan käyntiin. Teemat ovat
toki tärkeitä, mutta minun huumorintajuuni teos ei osunut ja esiin
otetut asiat ovat itselleni sen verran tuttuja, että paljoakaan
uutta ei tällä teoksella ole tarjota. Sinänsä oli
mielenkiintoista lukea Salorannalta todella erilaista kehitelmää,
kuin mitä aiemmin arvioimani Juuri sellainen yö oli.
On myös mainittava, että kirjan takakanteen valitut lainaukset ovat
miellyttävän rehellisiä: kyse ei ole pelkästä hehkutuksesta vaan
joukkoon on mahtunut myös hiukan kriittisempää palautetta. Nautin
myös erityisesti Salorannan kuvauksesta tarinansa maailman
kehittelystä ala-asteelta lähtien. Tällaiset jälkisanamaiset
metakerronnat kirjan kirjoittamisesta ovat erityisesti hyvä lisä
perinteiseen romaaniformattiin.
Kuten Saloranta itse
minulle totesi, tällaiset teokset lienevät pääosin tietyn genren
lukijoille, jotka saattavat löytää suosikkinsa nimenomaan
kriittisiä arvioita lukiessaan. Uskon, että Diplomaattinen selkkaus
saattaa miellyttää erityisesti pari-kolmekymppisiä scifiparodian
ystäviä. Ei liene pahitteeksi, jos lukija on mies ja pitää
sotajutuista. Erityisesti jos nauttii junttimaisen sankarin
johtamista plasmakanuunaverilöylyistä, lienee oikeilla vesillä jos
tähän tarttuu. Yksinkertaisuutta ja helppoutta lukukokemuksesta
etsivät voisivat pitää tästä pienestä välipalasta. Jos
puolestaan haluaa kirjallisuuden haastavan itseään älyllisesti tai
esteettisesti, ei Diplomaattinen selkkaus ole oikea valinta.
