Arvio Aavetaajuus-podcastin viidenteen lähetykseen. http://aavetaajuus.tajunta.net
Kaj Korkea-Ahon toinen romaani Tummempaa
tuolla puolen kertoo kesäisen tarinan aikuisiksi kasvaneista
Gränbyn pojista, jotka palaavat kotiseudulleen yhteisen surun
kutsumina: heidän rakas ystävänsä on kuollut. Kotiseudulla alkaa
tapahtua muutakin kuin vilppiä juoksukilpailussa, kun pelottava
Raamt-olento tuo pimeyden kesäiseen kylään. Samalla, kun yksi
kaveruksista valmistautuu omiin häihinsä, taistelee toinen
itsetunto- ja änkytysongelmiensa kanssa. Kolmannella on uskon kriisi
ja neljäs kärsii tyttöystävänsä jättämästä ahdistavasta
perinnöstä. Raamt ilmestyy kaikille vuorollaan ja epäuskoisen
pelon vallassa miehet ryhtyvät kukin tahoillaan selvittämään
kummitusolennon mysteeriä ja oman elämänsä ongelmia koettaen
hakea tukea vanhoista ystävyyssuhteista.
Nuoruuden
ympäristöt herättävät miehissä monenlaisia tunteita. Paluu
kotiin ei ole lainkaan kivuton.
Kaiken
kaikkiaan teos käsittelee monenlaisia erilaisia nykypäivän nuorten
mielen ongelmia sisältäen ripauksen yliluonnollista kauhua.
Häivähdys tuonpuoleista on kuvattu voimakkaasti muun ihmissuhde- ja
mielenterveyskerronnan lomassa, jolloin sen vaikutus ikään kuin
korostuu. Raamt on mysteeri loppuun saakka. Aiheuttamistaan
kauhistuttavista kohtaamisista huolimatta hahmot epäilevät olennon
olemassaoloa ja omia aistejaan, kunnes Raamtin synkät salaisuudet on
pakko kohdata. Teksti on miellyttävän luettavaa ja vaikka
alkuperäinen kieli on ollut ruotsi, käännös on todella onnistunut
huolimatta ajoittaisista ruotsista suoraan käännetyistä
sanonnoista ja kielileikeistä, jotka ovat hiukan omituisia
suomenkieliseen korvaan, mutta toimivat kontekstissa tyydyttävästi.
Myös lausuntaa ja muita termejä joudutaan välillä selittämään
kielen vaihdoksen takia, mutta muuten tarina toimii hyvin myös
suomenkielellä.
Suosittelen
Tummempaa tuolla puolen luettavaksi kevyttä psykologista kauhua
etsiville. Raja tämän ja tuonpuolisen maailman välillä on häilyvä
– niin todellisuudessa kuin tässä kirjassakin.
Annan
teokselle 4/5 pentaakkelia.
------
Synkkyydestä antaisin ehkä vähemmän kuin nelosen, koska kauhu oli todella hienovaraista ja tämä oli muussa mielessä miellyttävä kokemus kuin missään kauhu- tmv. genressä. Tykkäsin siitä, miten tosiaan yliluonnolliselta vaikuttava ilmiö selitettiin muilla tavoin kuin yliluonnollisesti muuttamatta sitä mitenkään normaaliksi ilmiöksi. En saata kertoa enempää, jotten spoilaa liikaa ;)
