Koska tietokirjoista ja tutkimuksista saa jatkuvasti kirjoitella esseitä sun muita opinnäytteitä, loin blogin kertoakseni fiktiivisistä kirjoista, joita luen minkä opiskelulta kerkiän.
Ihmisillä on monenlaisia lukumakuja, joten lienee parasta hiukan kuvailla omaa ihanne- ja inhokkilukemistoani, jotta tämän lukija saattaa päätellä, kannattaako blogin lukemista jatkaa.
Tähän mennessä suosikkejani ovat olleet muiden muassa Laurence Sternen Tristram Shandy - elämä ja mielipiteet. Tristram Shandy kosketti postmodernia sydäntäni, joka on viehtynyt myös sellaisiin neronleimauksiin, kuten Principia Discordia ja Robert Anton Wilsonin & Robert Shean Illuminatus! -trilogia. PD ja Illuminatus kuvaavat monella tapaa myös omaa uskonnollisfilosofista ajatusmaailmaani. Ns. erikoiseen postmoderniin kuulunee myös Terry Pratchettin hurtti huumori. Pratchettilta lemppareitani ovat ainakin Totuuden torvi (Truth) ja Pienet jumalat (Small Gods). Totta puhuakseni Pratchettin kaikki kirjat ovat sen verran loistavia, että suosikin valitseminen tuntuu todella hankalalta. Sen voin sanoa, että Carpet People ja "nuoremmille" suunnatut ontut eivät riemastuttaneet minua aivan yhtä paljoa kuin muut.
Mitä ns. vähemmän leimallisesti "outoihin" suosikkeihini tulee, viehdyin kovin Thomas Kingin Truth & Bright Waterista, jonka satuin lukemaan pyrkiessäni uskontotiedettä opiskelemaan. Tästä intiaanin kirjoittamasta reservaateista ja intiaanimytologiasta kertovasta kirjasta oli analyysi Riku Hämäläisen Amerikan intiaanien uskonnot -kirjassa (joka oli muutenkin mielenkiintoinen, mutta menemättä sen enempää tietokirjallisuuteen...)., joka oli yksi pääsykoekirjoista. Jonathan Safran Foerin Extremely Loud and Incredibly Close oli myös loistava visuaalisessa kekseliäisyydessään. Everything Illuminatesista olen nähnyt filmatisoinnin, mutta haluaisin vielä lukea itse kirjankin joskus...
Vaikka kieltäydyn profiloitumasta fantasiakirjallisuuden lukijaksi, kuuluu mieleenpainuneimpiin kirjoihini myös Terry Goodkindin Sword of Truth sekä J. V. Jonesin Sword of Shadows -fantasiasarjat. Olen koettanut lukea esim. Hickmania & Weisia, Robin Hobbia ja Paolinin teoksia, mutta olen joutunut luovuttamaan, koska kärsimys ja myötähäpeä ovat vieneet minusta voiton. Muuten harvemmin jätän kirjoja kesken, mutta nämä ovat olleet yksinkertaisesti surkeaa kieltä, tylsää kerrontaa tai muuten vaan karmivia suomennoksia. Tästä johtuu kielteinen asenteeni yleistä fantasiakirjallisuutta kohtaan.
Koska kokemukseni suomennoksista on tosiaan melko kammottava (Jean-Cristophe Rufinin Globalia oli joko aivan kamala kirja tai erityisen riipivä käännös: todennäköisesti hiukan molempia), luen mielelläni kirjoja englanniksi. Esimerkiksi lempisarjojani Goodkindilta tai Jonesilta ei edes ole käännetty suomeksi. Joskus on elämäni kuitenkin niin hektistä, että suomenkielen ontuvasta esityksestä huolimatta on nopeampi ja kepeämpi lukea suomennos - puhumattakaan saatavuuden helppoudesta - joten olen siedättänyt itseäni pikkuhiljaa. Esimerkkinä mainittakoon Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma, jossa I. H. Orraksen käännös raiskasi niin runonpätkät kuin osittain muunkin kerronnan - ei tosin niin pahasti, ettenkö olisi dystopioihin viehtyneenä muuten nauttinut lukemastani. Suhtaudun suomennoksiin siis pääosin huonoina kielennäytteinä ja koetan nähdä ontuvien kohtien läpi alkuperäisen teoksen nerokkuuden. Usein olenkin epävarma, onko kyseessä suomennoksen vika vai alkuperäisen moka, mutta olen tyytynyt päättelemään sen kirjan huonouden määrästä: mitä kamalampaa luettavaa suomennos on, sitä todennäköisemmin myös alkuperäinen kirjoitus ontuu.
Profiloidakseni vielä itseni lukijana voin kertoa sen verran, että olen pian 25 vuotta täyttävä uskontotieteen maisterivaiheen opiskelija Helsingin yliopistolla (humanistisen tiedekunnan puolella). Vedän Pakanaverkko ry:n paikallisen pakanaporukan lukupiiriä, jossa luetaan ainakin jossain määrin pakanuuteen liittyvää tieto- ja fiktiivistä kirjallisuutta. Olen elämänkatsomukseltani pita kebab ja tästä todennäköisesti johtuu myös tekeillä olevan graduni aihe: diskordianismin suhteutuminen uuteen uskonnollisuuteen. Sivuaineinani ovat yliopistourani aikana olleet niin folkloristiikka, musiikkitiede, yleinen kirjallisuustiede kuin kotimainen kirjallisuuskin. Kirjallisuuden opintojen ansiosta olen löytänytkin joitain klassikkoteoksia, joista olen tosissani nauttinut - ja toisia, jotka ovat saaneet minut repimään otsani ruvelle koettaessani tenttiä varten niitä kahlata läpi. Kirjoihin tutustun myös Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalla, jonka ansiosta olen oppinut muun muassa arvostamaan myös runoutta (kuten esim. Ginsbergin Howl, Kalevi Seilosen Olento ja se tai Tuomas Timosen Kasvatusohjeita 1 ja 2).
Eiköhän tämä nyt toistaiseksi riitä. Todennäköisesti unohdin kaikki todelliset lempi- ja inhokkikirjani, mutta nämä tulivat nyt mieleen. Yleisesti ottaen postmoderni, symbolismi ja dystooppinen kirjallisuus kiehtovat minua ja itsekin syyllistyn sellaisen kirjoittamiseen. Toistaiseksi minun nimissäni on julkaistu vain lasten -(maa)tietokirjoja, mutta tekeillä on myös fiktiivisiä romaanintynkiä, joiden toivon vielä ylittävän julkaisukynnyksen. Enemmän tai vähemmän tylsiä novelli- ja runoyritelmiäni (pidän itseäni enemmän pitkän proosan kirjoittajana) voi lukea toisesta blogistani nimeltä Hyvänmielen tyhjennystarinoita.
