maanantai 2. toukokuuta 2016

Kun jooga tuli länteen (Erakkomajoista kuntosaleille. Matti Rautaniemi. 320s.)


Julkaistu Vox Paganorumissa 1/2016.
Edit: Kirja ei pohjaa väitöskirjatyöhön, vaan on ennemmin osa väitöskirjan taustatyötä.





En ole koskaan ollut mitenkään äärimmäisen kiinnostunut Intian historiasta tai joogasta muuten kuin notkeutta lisäävänä liikuntaharjoitteena, mutta Erakkomajoista kuntosaleille nappasi mukaansa heti ensi sivuilta. Hengästyttävän laaja kertomus joogan historiasta ei väitä olevansa ainoa totuus, mutta väitöskirjatyöhön liittyvä kokoelma erilaisten gurujen opetuksia eri joogaperinteiden historiasta aina muinaisista tekstiviittauksista nykypäivään on vähintäänkin kattava monipuolisessa sisällössään. Rautaniemi jaksaa muistuttaa niin kutsutun alkuperäisen joogan olleen aivan jotain muuta kuin se, minkä nykyään kuntosaleilla näemme, ja onkin todella mielenkiintoista seurata enemmän tai vähemmän myyttisiä tarinoita alkuaikojen intialaisten bramiinien maailmasta luopumisen muuntautumisesta länsimaisten julkkisten peräänkuuluttamaksi terveysliikunnaksi.

Nykypakanalle erityisen mielenkiintoista teoksessa lienee teosofian ja länsimaisen esoterian suhde joogaan. Jooga eri muodoissaan on ollut tärkeä osa länsimaista esoteriaa, mutta esimerkiksi Blavatsky ja teosofinen liike ovat omalta osaltaan vaikuttaneet joogaan myös Intiassa. Myös Aleister Crowleyn magiaan liittyi jooginen harjoittelu kiinteästi, vaikka theleman isä käytti valaistumisensa välineinä useampaa päihdettä kuin intialaiset esikuvansa. Henkiset ja fyysiset harjoitukset ovat molemmat siirtyneet omalla tavallaan länteen, vaikka fyysisyys onkin usein painottunut niin lännessä kuin itsenäistyneessä Intiassakin. Länsimaissa henkiset harjoitukset on nähty epäilyttävinä valtauskonnon silmissä, ja Intiassa joogan henkisyys on koettu feminiiniseksi, minkä vuoksi länsimaiset valloittajat ovat pitäneet intialaisia heikkoina. Voimamiesjoogit ja soturijoogit ynnä muut tulevat tutuiksi kirjan sivuilla, eikä tämän teoksen kanssa tosiaan tule tylsää.

”Pian Crowley kuitenkin totesi, ettei askeettinen elämäntapa lainkaan sopinut hänelle. Ilmeisesti Crowley ei voinut hyväksyä kehon luonnollisten impulssien, etenkään seksuaalisuuden hallintaa ja pakeni jo kahden viikon harjoituksen jälkeen huvittelemaan läheiseen kaupunkiin.”

Vaikka Erakkomajoista kuntosaleille onkin osa väitöskirjatyöskentelyä, teos on populaaristi kirjoitettu tietokirja. Se etenee selkeästi ja perinteiden päällekkäisyyksistä johtuva toisto luo hyvää rytmitystä tekstiin, jossa vilisevät sanskriitinkieliset sanat ja intialaiset pitkät gurunimet. Vaikka pääpiirteissään tarinassa onkin tuttuja elementtejä, oli sitä miellyttävä lukea, sillä kirjoittaja kertoo mielenkiintoisia yksityiskohtia ja jännittäviä anekdootteja erilaisten toimijoiden elämästä. Teoksesta saa kuvan joogasta keskeisenä vaikuttajana länsimaisessa kulttuurissa, vaikka se on kuulunut lähinnä suurten filosofien repertoaariin ennen kuin siitä todella tuli länsimaissa populaarikulttuuria. Suomen Joogayhdistys on pian 50 vuotta vanha, eikä joogaa syyttä liene kaiken maailman sauna- ja krapulajoogamuodoissa tarjolla joka puolella.

”Onkin vaikea sanoa, missä määrin 1800-luvun vaihtoehtohoitojen pioneerit Yhdysvalloissa ja Euroopassa puhuivat samanlaisista kokemuksista kuin intialaiset joogit. Selvää sen sijaan on, että nämä puhetavat ovat tulleet niin kiinteäksi osaksi joogaa länsimaissa, että niitä on lähes mahdotonta erottaa toisistaan.”

Erityisesti nykypäivään kuuluu toki myös joogan kaupallistuminen, mutta edelleen joogan hengellisyys ja uskonnolliset juuret herättävät keskustelua. Itse kävin jokunen aika sitten Facebookissa keskustelua erään sielunhoitajan kanssa, jonka mielestä jooga oli itämaisine uskonnollisine juurineen epäkelpo länsimaiselle mielelle. Jos vielä löydän tuon keskustelun, voisin käydä vinkkaamassa hänelle, että lukee tämän kirjan, jotta saa laajemman kuvan joogasta. Teos ottaa kantaa joogan uskonnollisuuteen, mikä on Suomessakin ollut jonkin verran pinnalla ja johtanut huhujen mukaan jopa kristilliseen joogaan. Kyse ei todellakaan ole yksinkertaisesta asiasta, ja Rautaniemen sanoin: keskustelu jatkuu. Taidanpa minäkin taas kaivaa joogamaton kaapista…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti